Vaihtoehtobudjetin myötä keskusta ja sen eduskuntaryhmä ovat valinneet kärkiteemakseen ansiotuloveronkevennykset 2500 € – 6000 €/kk ansaitseville ns. keskituloisille.
Tavoite sinänsä on hyvä ja kannatettava. Keskustalaisille verotus ei voi koskaan olla itseisarvo ja myös hyvätuloisten verotus tulisi aina olla mahdollisimman matalaa.
Verottajan uusimpien tilastojen mukaan tuloveroja maksavista suomalaisista kuitenkin puolet ansaitsee vähemmän kuin 2500 €/kk. Tällä väestönpuolikkaalle keskusta ei juuri näytä vaihtoehdossaan lupaavan mitään.
Perinteisesti keskustan äänestäjät ovat olleet esimerkiksi kokoomuksen ja SDP:n äänestäjiä pienituloisempia. Onko tässä uudessa viestissä siis kyse tarkoituksellisesta painopisteen valinnasta ja uusien äänestäjäryhmien etsimisestä?
Sosiaalisen median kanavissa puolueen vaikuttajat ovat alkaneet jopa puhumaan keskituloisten lisäksi myös keskiluokasta. Puolueen aatteen ja historian kannalta tällainen luokkapuhe tuntuu erityisen oudolta ja jopa väärältä.
Puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja ja keskusta-aatteen kehittäjä Johannes Virolainen kiteytti aikanaan puolueen tehtävästä olennaisen:
“Poliittisen puolueen tehtävänä ei enää ole tämän tai tuon väestöryhmän oikeuksien puolustaminen. Nyt on tärkeintä osoittaa koko kansakunnalle se kehityksen tie, joka takaa koko kansan elämän suotuisan kehityksen. Valtakunnallinen aatepuolue voi tämän tehdä, mutta ei mikään luokkapuolue.”
Keskusta on aivan oikein ilmoittautunut mukaan kisaan tavoittelemaan pääministerin paikkaa vuoden -27 eduskuntavaaleissa. Ilman Virolaisen oppeja tässä kisassa ei kuitenkaan onnistuta. Eurooppa on täynnä keskiluokkaisia liberaalipuolueita, jotka ovat jumiutuneet 5-10% apupuolueiksi.
Suomalainen keskustaliike on tästä ollut aina aatteeltaan ja sitä kautta myös kannatukseltaan poikkeava. Luokkapuheen sijaan tarvitaan keskittymistä yhteishyvään ja yhteisvastuuseen.