Orpon hallitus on jälleen ajautunut omaan sisäiseen itse keitettyyn kriisiinsä ja jopa hallituspulaan.
Sopan keittäjänä on jälleen ollut perussuomalaiset ja heidän kellokkaansa.
Perinteisesti perussuomalaisten aatteellisena edeltäjänä on nähty Veikko Vennamo ja Suomen maaseudun puolue.
Näin ei kuitenkaan ole.
Käytännöllis-poliittisesti katsottuna perussuomalaiset onkin enemmän kommunistien kätilöimän ja johtaman Suomen Kansan Demokraattisen liiton (SKDL) perillinen.
Kun SKDL vuonna 1966 pitkän oppositiotaipaleen jälkeen nousi hallitusvastuuseen, niin samalla hallitusten sisäinen ryhti ja kyky hoitaa isänmaan asioita romahti.
Hupeneva kannatus johti kommunistit jatkuvan oireilun ja hallitusten sisäisen hajottamisen tielle. Oli niin sanottua korppusotaa ja EEC:n vastustamista.
Lopullisesti puolue muuttui hallituskelvottomaksi ja -kyvöttömäksi, kun se ollessan Kalevi Sorsan III hallituksessa ryhtyi eduskunnassa vastustamaan hallituksen ajamia puolustushankintoja.
Kommunistien toiminnan pohjana oli tuolloin räyhähengellä ryyditetty lyhytnäköinen poliittinen omaneduntavoittelu isänmaan kustannuksella. Nyt tuo sama henki on myös Riikka Purran perussuomalaisten käytännönpolitiikan suola ja johtotähti.
Kommunistien toiminnan lopputuksena oli pitkä oppositiokausi ja lopulta puolueen lakkauttaminen.
Kyllä kansa tiesi silloinkin.